sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihana kevät!

No nyt se kevät sitten tuli, kertaheitolla. Vaikka onhan meillä vielä lunta, mutta tänäänkin oli lämmintä jo +14°C. Paitti me ei olla kamalasti päästy ulos porhaltamaan, koska a) rapakko, b) emännän noro-virus...

Hugo: Yksi kevään ja kesän varmoja merkkejä on parvekkeen avaaminen. Vitohan ei ole moisesta asiasta kuullutkaan. Mulle ja Elviksellehän se oli kans semmoinen "salahuone", joka paljastuu yht´äkkiä. Ai että sen lämpöisellä matolla on mahti ottaa päikkärit! Sinne kuuluu myös tosi hyvin kaikki äänet kadulta, niinku muut koirat (jos ne haukkuu) ja me vastataan niille yhtä äänekkäästi. 


Vito: Me käytiin myös Levillä. Se oli mun eka Lapin reissu. Hirmeen pitkästi ajettiin, mutta onneksi pysähdyttiin riittävästi, kiitos emännän keokätköjen. 


Levillä meistä ei tullut otettua kunnon kuvia, mutta tässä emännän muita kuvia: mutkamäki, ropo aitauksessa, tapettu ropo ja se tärkein, emännän ensimmäinen 5/5 keokätkö. Relaatio Kittlhän. Siitä vaan mentiin Ounasjoen yli saareen kätkölle. Kyllä nuo Lapin maisemat on hienoja. Vaikka kyllä meidän porukat tykkää vielä enempi ihan pohjoisen Lapin maisemista. Nuo nyt ei paljoa Oulusta poikkea.

Hugo ja Vito: Emäntä on ollut sängyn pohjalla siis liki viikon. Meitä se ei sen kummemin haitannut, saatinpahan hoitaa sitä ja olla sen lämmittiminä peiton alla. Meillä oli siis koko päivän koko talo käytössä. Ja aina kerran päivässä me vedettiin bostoni-parkouria ympäri taloa. Tänään emäntä huomasi jotain...


Meillä on tuommoinen yli 100 vuotta vanha arkku. Niinku sivupöytänä. Sen on tehnyt emännän pappa. (Siinä on myös semmoinen ovela lukko systeemi, että menee tovi, ennen kuin sen saa auki). Ja kukaan ei ole pyyhkinyt siitä pölyjä yli viikkoon. Ja siinä koristeena pari ei-ihan-halpaa-lintua. Ja nyt siinä on myös meidän tassunjäljet. TÄTÄ PÖYTÄÄ EI SAA KÄYTTÄÄ BOSTONI-PARKOURIIN...! Onneksi linnut ovat vahingoittumattomia.

Aurinkoista viikkoa kaikille kamuille!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Möksällä

No niin, tänään tehtiin sitten perinteinen mökin talvireissu. Lunta siellä oli ihan mahdottomasti. Matot lumiharjattiin, grillattiin makkaraa ja otettiin arskaa. Viton villapuku tippui jo alkumetreillä... Ja tämä oli oikeastaan Viton ensimmäinen mökkireissu. Syksyllä piipahdettin vain hetki. Hyvin Vito pysyi reviirillä. Mutta autoon piti houkutella makkaralla...


Hugo ja Vito: Lämmintä oli noin +1°C. Isäntäväellä oli lumikengät, joilla ne tallasi tuommoisen polun. Mitä se isäntä viivyttelee sen makkarakorin kanssa? No, pitäähän kuulumiset vaihtaa mökkinaapurin Pertin kanssa. (Pertti oli vähän pähee, sillä oli uus moottrikelkka...)


Me osataan lumiuida! Sieltähän se isäntä tulee makkara-korin kanssa. Jee!


Tosi paljon oksia silputtavaksi...


Hanki kantaa mua, Vitoa, ei muita...


Kotona uni maittaa. Huomenna Leville. Geokätköilemään.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Vauhti päällä!

Kassileikkauksesta on toivuttu erittäin hyvin. Vauhtiahan meillä riittää. Pikkuisen on jo muutosta silti nähtävissä. Esim. ulkona olemisessa. Ennen ku me yritettiin pissata jo heti portin pieleen, niin nyt voidaan ihan hyvin kävellä vähän kauemmaksi ja lorottaa sitte oikein piiiiiitkä pissa. Ei tarvitse säännöstellä ja nostaa jalkaa muutaman metrin välein. Joskus pikkulenkura menee vain yhdellä jalannostolla.

Mutta yksi päivä tapahtui taas sisällä...



Jompi kumpi meistä (ei kerrota kumpi) sai päivällä isännän työhuoneen oven auki. Ja sitten me vielä saatiin lukittua itsemme sinne koko päiväksi. (Näinhän tapahtui kerran jo Elviksen aikanakin). Tuosta alahyllyltä me sitten luettiin isännän melko täydellisestä Juha Vuorisen kokoelmasta neljä kirjaa ihan silpuksi. Sitten siinä oli yksi maantiedon oppikirja jostain 30-luvulta. Se kirja se vasta olikin mielenkiintoinen. Siinä kun puhuttiin joistain neekereistä ja vinosilmäisistä kiinalaisista. Emännän mukaan semmoista kieltä ei saa enää edes käyttää, että olisi ollut vähän niinku kulttuurihistoriallinen teos. Sitte me ihan vaan silputtiin pari uudempaa kemian kirjaa, ne ei kuulemma haitannu.

Toisaalta emäntä huokaisi helpotuksesta, että me säästettiin papan raamattu, ylemmässä kuvassa hyllyllä oikealla poikittain. Kun sinne pappa on merkannut kaikkien sukulaisten syntymä- ja kuolinajat ja sinne väliin on leikattu kamalasti kaikkien tuttujen ja sukulaisten kuolinilmoituksia. Nekin on kuulemma arvokasta historiaa. Nyt työhuoneen oven edessä on päivisin keittiöjakkara poikittain...


Täällä on lunta ihan mahdottomasti. Tyrnävän mummulassa on käyty harjoittamassa Vitoa vapaana olemisessa. Eipä tuon kinoksen läpi juuri mihinkään pääsekään ja tielle on onneksi aika pitkä matka. 


Joten hyvää uutta viikkoa kaikille teille kamuille!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Toipilaana

No nyt se on ohi, se meidän kassileikkaus. Kymmeneltä oltiin ellillä ja yhdeltä päästiin kotiin. Meidän oma elli, Mari, oli talvilomalla, joten meidät leikkasi saman eläinlääkäriasema Lemmikin lääkäri Riitta-Liisa. Riitta-Liisa oli myös oikein mukava ja pätevä lääkäri. Ja puhelias. Hän ehti mm. kertoa, että hänen kurssikaverinsa Heikki on Lennun eläinlääkäri ja sillä meriitillä hän oli päässyt myös itsenäisyyspäivän vastaanotolle 😊.


Tämä päivä me todennäköisesti vaan pötkötetään. Sohvalla on pyyhettä sun muuta imukykyistä, koska saattaa olla, että pissaa voi vähän lirahtaa, kun ollaan niin pökkerössä. Elli sanoi, että lattialämmitetty pesuhuoneen lattia olisi meille paras paikka, mutta eihän me nyt sinne jäädä!


Ja täällä Oulussa ei ollut missään myynnissä meille sopivia sterilisaatiohousuja, joten emäntä osti kaupasta meille tuommoiset vauvojen vaippauimahousut. Ne onkin kyllä kätevät ja varmasti halvemmat kuin ne sterkka-housut. Nuo maksoi alle kympin kappale Prismasta. Vitolla on koko 70 ja Hugolla koko 80.


Huomenna ollaan jo varmasti virkumpia. Yhdesti on käyty  ulkona pissalla. Muuten otetaan lunkisti.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kamalan kylymä talavi ilima

Moro taas kaikille! On ollut pikkuisen plokihiljaisuutta. Kun mitään ei oo tapahtunut. Täällä on ollut toista kuukautta aivan kamalan kylymä talavi ilima. Vasta tännään päästiin kunnon lenkuralle. Luntakin on aivan mahottomasti.

Vito:


Arvaatteko, miksi meillä ei ole mattoja lattialla? Koska joku on pissannut ne ihan läikikkääksi. Arvaatteko kuka? Emäntä sanoo, että mulla on nyt tosi paha murrosikä. Ja se ole koskaan kuulemma hävennyt yhtä paljon kuin eilen. Kun se vei ne pissaläikkäiset matot pesulaan. Etenkin keittiön pöydän alla oleva matto oli ihan kamala. Pöydässä kun on nääs jalat ja niihin on erittäin hyvä merkata...

Hugo:


Niinpä meillä on tiistaina kummallakin kassileikkaus. Mulle sitä perustellaan sillä, että tyttökoirien kiima on tosi koettelemus uroskoiran eturauhaselle. No ei mun mielestä. Musta on tosi kiva vetää lujaa hihnassa ja nuolla kaikki tyttökoirien pissat... Tuo Vito nyt yrittää olla semmoinen päällepäsmäri ja merkkaa kaikki paikat muka SEN omiksi. Ja kylmä on ollut. Me ei haluttais millään lähteä esim. iltapissalle. Nehän jäätyy ne kassitkin siellä kylmässä.


Emäntä:

Vito on kyllä ihan eri maata kuin Elvis tai Hugo. Todellinen pieni pippuripakkaus! Jo nyt Vito yrittää ottaa johtajakoiran aseman perheessä. Niinpä päädyimme molempien koirien kastraatioon. Ihan niin kuin tuossa edellä mainitsin. Toivon sen vähentävän merkkailua ja rauhoittavan kotielämää. 


Koirat tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään. Nukkuvatkin joskus vierekkäin. Mutta kun minä olen päikkäreillä, Vito tulee aina polvitaipeeseen ja Hugo mahan puolelle nukkumaan 😍.

torstai 1. helmikuuta 2018

Treffeillä

Meillä oli tänään mahti päivä! Me päästiin treffeille meidän plokikamu Neron kanssa. Nero on matkalla kohti Rovaniemeä ja pit stoppi sattui sopivati tähän Ouluun.



Paitsi mehän olitiin myöhästyä noilta treffeiltä emännän takia. Koska kamerahan piti ilman muuta ottaa mukaan, niin emäntä huomasi, että siitä oli akku loppunut. Oli kuulemma ihan vahingossa jättänyt kameran on-asentoon... (ei ollut ensimmäinen kerta). Onneksi oli vara-akku ladattuna. Emäntä aikoi samantien pistää akun lataukseen, mutta se ei löytänyt laturia mistään. Ei hyllyltä, ei kaapista, ei laatikosta... ja sitten pitikin kiirehtiä treffeille.



Nero ei ollut yhtään semmoinen leuhka stadilaispoika, niinku ois voinut olettaa. Nero oli erittäin kiltti, lempeä ja pitkäpinnainen. Ai niin, Nero asuu Vantaalla, mutta kyllä se oululaisille on sitä tsadia... eiku stadia.

Harmi, kun sattui tähän mennessä yksi talven kylmimmistä päivistä. Mehän ollaan jotenkuten kylmyyteen totuttu, mutta Nero taisi olla vähän ihmeissään. Yhdessä käveltiin hienosti pikku lenkura ja vähän nuuskuteltiin toisiamme. Neroa kuulemma jänskätti niin paljon, että se ei edes hokannut pissata. Ei muuten mekään...


Mutta oli kiva tavata! Toivottavasti tavataan vaikka kesällä vähän lämpimimmissä tunnelmissa.

Se laturi? Se löytyi siitä pussukasta, missä on kaikki muutkin laturit...

torstai 11. tammikuuta 2018

Talven turinoita

Hei taas kaikille!

Hugo ja Vito: Me oltiin joulun jälkeen kymmenen päivää putkassa. No, vitsi vitsi. Ei se ollut mikään putka, vaan koirahoitola vierashuone Kempeleessä. Koirahoitolan isäntä Simo tekee tosi ansiokasta työtä mm. löytökissojen kanssa. Tämä koirahoitola on niin arvostettu, että paikka sinne pitää varata varmaan puoli vuotta ennen tarvetta.

Vito: Mä oon nykyisin merkkaaja numero yksi. Kahdesti oon saanut osuman suoraan emännän nilkkuriin. Arvaa, tykkäskö se? No, ei... kassit lähtee... Muutenhan mä oon koira numero yksi söpöysjärjestyksessä. Jouluna opin nostamaan jalkaa 🙂. Mutta kuulemma merkkaan ihan liikaa, niinku sisätiloissa...


Hugo: Tuo Vito on ihan kiva kaveri. Ja onneksi kaikki tuhmuus menee sen piikkiin, kih, hih. 

Meillä on ollut semmoista pikkupakkasta, joten aina on puettu, kun mennään ulos. Se on tympeää, joten mä päätin, että en auta ku puetaan ja mennään ulos.