sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hei taas!

Hei taas kamut! Vieläkö ootte linjoilla ja ette oo unohtaneet mua? Mä oon kyllä käynyt katselemassa teidän kuulumisia, muuta emäntä on ollut aivan liian laiska kommentoimaan mitään. 

Minne se kesä meni? No, ensin me haudattiin Elvis. Mökille kuusen katveeseen. Emäntä kaipaa Elvistä ja niin kait minäkin. Semmoinen riehumis-kaveri oli kyllä mukava.


Sitten yhtenä päivänä emäntä oli päättänyt, että nyt se sisustaa. Ja tuli kaupasta uuden tyynyn ja pedin kanssa kotiin. Minä kysyn vaan, että mitä vikaa tuossa Elviksen vanhassa pedissä oli? Mukavan möyheä ja mukavat hajut.



Vähän oon testaillut jo noita uusia petejä, mutta pitkään en oo niissä nukkunut.

Sitten mä oon käynyt mustikassa, kanttarellissa ja suolla (tietenkin geokätköilemässä).





Ja mä sain muuten melko nopeaa kiinni siitä pallon heiton jujusta. Emäntähän kertoi, että mä en osannut tuoda sitä palloa takaisin heittäjälle, kun Elvis sen aina toi. Nyt osaan sen suveriinisti.


Sitte mökillä mä ihmettelin tuommoista närhenpoikasta. Emäntä sano, että se on joku paskanärhi, mitä lie tarkoittaa. Mutta se tuli joka aamu meille, Pertille ja Railille (emännän toiselle serkulle). Me annettiin sille ruuaksi mun nappuloita. Nyt sitä ei oo enää näkynyt. Se on vissiin muuttanu kokonaan Pertille, kun se on semmoinen eläinystävä ja varmaan ruokkii sitä koko talven.


Me muuten käytiin Oulun koiranäyttelyssä. Katseltiin tietenkin bossut. Yksi frouva kysyi emännältä, että tuleeko tuo tuo kehään (tarkoitti mua). Emäntä sanoi, että ei tule. Johon frouva "huh, huh, kun oot nimittäin niin komea". No, oonhan mä komea, mutta kuulemma mun pylly pyörii ku häkkärä. Mutta ei se mua haittaa. Ne oli siellä kattelemassa staffeja. Mutta emäntä totesi, että aivan liian raju rotu mun kaveriksi. Toivottavasti joskus saan uuden kaverin...


lauantai 27. toukokuuta 2017

Jälkeen Elviksen

Emäntä: Elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan. Elvis on mennyt, pystyn jo kertomaan asiasta itkemättä ja hyväksymään sen. Nyt sitten pitäisi värkätä uusi banneri, uusi nimi blokille, pistää vanha arkistoon ja päivittää koko homma. Kunhan tässä kesäloma alkaa...

Hugo on ollut kyllä ihmeissään. Istuu oven edessä ja odottaa Elvistä tulevaksi. Hugo on myös nukkunut paljon. Koiran masennusta? Ja nyt näkee, miten paljon Hugo seurasi Elvistä ja miten toimi Elviksen ollessa suunnan näyttäjä. Esim. pallon heitto. Elvis toi aina pallon takaisin heittäjän jalkojen juureen. Hugo ei "älyä" tuoda palloa tarpeeksi lähelle. Nyt tajuan, että Elvishän sen pallon aina loppupeleissä toi heitettäväksi. Riippumatta siitä, kumpi pallon sai. (Elvis ryösti sen usein miten Hugolta). Viikonloppuna mökillä yritettiin kovasti opettaa Hugolle pallon tuontia. Aina se jäi pikkuisen vajaaksi. Mutta kyllä se siitä...

Mieheni sanoi, että Hugolle pitää ottaa kaveri. Saas nähdä. Itselläni ei ole vielä yhtään koirakuumetta. Pentukuumetta. Rescuekoirakuumetta. 

Hugo: Viikonloppuna oltiin mökillä. Myös yksi yö emännän kanssa ihan kahdestaan. Viikolla mä herätän isännän siinä klo 6.00, mutta mökillä annoin emännän nukkua niin pitkään kuin se halusi.


Mökillä oli sammakkoja. Niitäpä sitten metsästin, enkä pelännyt yhtään vettä.



Ai mä vai... Sitten kuivateltiin auringossa. Huomaa emännän tyylikäs mökkikostyymi. Riemunkirjavat kolleket ja villasukat...


Nyt mä saan pitää emännän ihan kokonaan itelläni. Mä pidän sen mahasta kiinni, ettei se putoa.


P.S. Mulle on tullut vakava kilpailija. Emäntä on saanut jonkun lapsenlapsen... Se huokailee vaan kännykän ääressä ja ihailee jonkun pojankossin kuvia. Ja lässyttää mulle, että mun pitää sitten olla kiltti koira, kun mä nään sen kossin ekaa kertaa. Totta kai mä oon kiltti! Mä osaan mm. nuolla kaikkien pienten ihmisten nenät tosi hyvin!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Elvis

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua. Niin nopeasti lähti Elvis luotamme.


Elvis alkoi oireilla perjantaina. Kävely muuttui hieman sipsuttelevaksi. Aina nopeissa liikkeissä Elvis hieman vingahteli. Kävelyä seuratessani päättelin kivun olevan jommassa kummassa vasemmanpuoleisessa tassussa. Päädyin vasempaan etutassuun. Samaan aikaan tasapaino muuttui pikkuhiljaa huonommaksi. Mm. sängyltä alas hyppääminen oli täysin holtitonta. Suoraan kävely sujui ongelmitta. Kävimme vielä maanantaina metsässä geokätköily lenkillä. Elvis oli aivan oma itsensä, nuuskutteli uteliaana ympäristöään. Ajattelin, että aikaisempi tassun varominen johtui lihasvenähdyksestä tms. 


Maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 3.00 mieheni heräsi, kun Elvis istui paikoillaan kaula pitkällä. Elvis istui samassa asennossa aamuun saakka.


Tästä kuvasta näkyy hyvin tuo Elviksen asento. Tilasin ajan eläinlääkärille. Sain ajan röngteniin torstaille ja kipulääkettä Elvikselle. Ilmeisesti kipulääkkeen ansiosta olo taas koheni ja minä peruin tuon röngtenin.

Kunnes perjantaina, en kyllä edes muista millainen tilanne oli, mutta halusin pikaisesti ajan eläinlääkärille ja sainkin sen heti kahdeksaksi. Ainakin Elvis kaatuili selälleen aamulenkillä tarpeita tehdessään. Ja monta kertaa.


Eläinlääkärissä otettiin röngtenkuvat ja verikokeet. Röngtenkuvista paljastui niskassa oleva mutka, kyfoosi, ja kaularangan nivelrikko. Kipulääkkeen annostusta nostettiin ja  nivelrikkoon saatiin lääkkeet. Eläinlääkäri aikoi konsultoida toista lääkäriä, miten Elviksen jatkohoidon suhteen edettäisiin. Viikonloppu mökillä meni ihan mukavasti, mutta Elvis ei enää pystynyt olemaan pää alaspäin, kuten syödessä. Tasapaino ei pitänyt. Joten ruokakupit nostettiin ylemmäksi. Muutoin eteenpäin kulku sujui melko normaalisti.


Maanataina lähdin kahden päivän työmatkalle. Elvis käveli lähes normaalisti autoon saattamaan minua lentoasemalle. Päivällä mieheni kävi kaupassa ja otti Elviksen ja Hugon mukaan autoon. Tuolta reissulta Elvis ei enää kävellyt itse autosta sisälle. Elvis oli nukkunut lähes koko illan. Juominen ei enää onnistunut, suu ei totellut. Mieheni oli antanut lääkeruiskulla vettä suuhun. Aamulla Elvis oli ollut lähes tajuton. Mieheni sai yhteyden kaupungin eläinlääkäriin klo seitsemän. Ja jo kahdeksalta Elvis oli ikiunessa.



Eläinlääkäri soitti minulle maanataina Elviksen jatkohoitosuunnitelmista. No, minä oli työmatkalla, enkä tiennyt, miten paha tilanne oli kotona. Kerroin kyllä uusista oireista eläinlääkärille. Jo tuolloin hän epäili aivokasvainta, johon myös itse olin oireiden ilmettyä päätynyt. Kyfoosi ja nivelrikko eivät vie ketään noin nopeasti. Kyfoosi on korjattavissa ja nivelrikon kanssa voi elää (joskaan ei kovin rapoisasti). Aivokasvain on valitettavasti melko yleinen sairaus bostoneilla.


Joten viikossa kaikki oli ohi, Elviksen elämä. Olen itkenyt tätä asiaa niin paljon, että alaluomeni ovat palaneet kyynelten voimasta punaiselle karrelle. Elvis vietiin viimeiselle matkalle tuossa samassa valkoisessa viltissä, joka on ensimmäisessä  kuvassa ja jonka hän sai mukaansa pentukodista. Hugo on ihmeissään uudesta tilanteesta.


Blogi tulee jatkumaan Hugon blogina, kunhan suruaika on ohi.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Elvis 10.6.2010 - 16.5.2017




Kuinka tyhjältä tuntuu, kun taluttimen päässä on vain yksi koira.

Aivan liian aikaisin sinun piti lähteä.

Lisää myöhemmin.

Kaivaten kotiväki ja Hugo.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Nyt toimii!

Voi että meillä on ollut huolia tämän tietokoneen kanssa. Toivottavasti tämä toimii nyt. Aluksi tämä päivitettiin ihan miten sattuu ja kun kaikki ohjelmat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa niin paljon, niin ne ei sitten olleetkaan kaikki yhteensopivia. Sitten emäntä hukkasi kaikki kuvat johonkin pilvipalvelimeen, löysi osan ja hukkasi taas...

Mutta. Tuossa pääsiäisen aikaan me oltiin neljä yötä koirahoitolassa. Isäntäväki oli matkoilla jossain Kööpenhaminassa. Emäntä sanoi, että kun sen ei enää tarvitse huolehtia mummusta, niin nyt matkaillaan! Voi höh. Kotimaan matkoille mekin päästään kuulemma mukaan, niinku aina ennenkin. Vähän emäntä oli siellä matkalla miettinyt, että mitenkähän me jaksellaan siellä hoitolassa. Mutta hyvin me jakseltiin. Siellä oli paljon mukavaa seuraa. Ja olihan meillä toisemme. 


Meidän nukkumapaikka päiväsaikaan on muuttunut aika surmeeksi. Tommoinen viltti vaan lattialla. Emäntä on kyllästynyt pesemään meidän koppaa yhtenään, kun me merkkaillaan sitä aivan liikaa. Ei me sitä silloin merkkailla, kun porukat on kotona, mutta päiväsaikaan. Se on varmaan tämä kevät ja kaikkien tyttökoirien ihanat tuoksut, jotka saa meidät vähän levottomiksi. 


Kevättä me odotellaan kovasti. Taitaa tulla valkea Wappu tänne meidän seudulle. Ei kuki kirsikkapuut kuten Kööpenhaminassa.


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tietokonehuolia

Me ei oikein olla päästy kertomaan meidän hommista tänne plokiin eikä kommentoimaan muiden plokeja, kun meidän emännän tietokone on ollut huonolla tuulella. Emäntä vei koneen sitten huoltoon. Siellä sille tehtiin vaikka mitä. Emäntä sanoi, että hullummaksi vain meni. Siellä huollossa koneen muistiin oli ilmestynyt mm. 28 000 vierasta tiedostoa ja kuvaa... Niitä se emäntä on tässä pari päivää poistanut. Ja kone ei toimi. Mutta kun isännän uusi tietokonekin tuli huonolle tuulelle, emäntä epäili, että vika on jossain muualla. Ja se keksi ihan ite, että joku reititin tai modeemi voi olla mäsä. Onhan se jo yli 12 vuotta vanha. Isäntä kävi ostamassa uuden. Siinähän se vika sitten oli. Ja nyt kaikki taas toimii. Tuli sitten käytettyä emännän konetta turhaan huollossa... No, kyllä ne päivitti siihen kaikki uudet jutskat.

Muutoin me odotetaan lämmintä kevättä. Vettä vaan sataa ja villapukuja tarvitaan. Elvis saikin uuden puvun:


Joo, ei saada liitettyä tähän kuvaa. Mutta hengissä ollaan ja onkelmaa selvitetään. Eli nyt tuli kuvaton postaus. Sorry.😊😊
Hymiö sentään saatiin liitettyä! Hyvää pääsiäistä kaikille!










lauantai 25. maaliskuuta 2017

Mökillä

Tänään me tehtiin meidän perinteinen kevätreissu mökille. Siellä me lumiharjatiin matot ja rillattiin maggaraa. Ulkona oli lämpöasteita ja jääpeitteen päällä oli mukava pehmoinen lumikerros.





Ihme ja kumma, hirvet eivät olleet vierailleet mökkitontilla. Mökkinaapuri Pertin mukaan ne ovat nyt hengaileet vähän kauempana. Linnunpönttöä ei tarvinnut putsata, kun siinä ei asunut kukaan viime kesänä.

Vappuna mennään varmaan ekaa kertaa tälle vuodelle yöksi sinne.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Meri

Tänään oli kyllä ihana aurinkoinen kevätpäivä. Niinpä emäntä ja sen kaveri Koo suuntasi meren jäälle, Lumijoelle. Keokätköjen perässä tietenkin. Meidän emäntä on aina ihan hermoheikkona, kun ollaan jäällä. Mutta nyt se hämmästyi. Porukat ajeli jäällä niinkuin maantiellä konsanaan. Me ei juurikaan saatu olla vapaina.



Näissä kuvissa ei autoja näy, mutta oli niitä varmaan sata tuolla jäällä. Me sen sijaan jätettiin auto rantaan ja käveltiin kaksi kilometriä yhdelle pikku saarelle. Siellä menikin sitten tunti, kun Koo ja emäntä etsi sitä kätköä. Ne sanoi, että ne puusilmäili. 


Kuten näkyy, joku on käynyt autolla tuollakin saaressa. Matkaa rannasta sinne on kaksi kilometriä. Me sentään käveltiin sinne ite. Tämä on semmoinen kalastajien lepomökki.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Talven selkä taitettu!

Meillä talven selän taittuminen tarkoittaa sitä, että aurinko alkaa paistamaan meidän olkkariin vastapäisten kerrostalojen yli. Meillä se taphtuu siinä helmikuun 20. päivä.

Elvis valtasi tietysti itselleen oman nojatuolin.



Hugo: Mulle kelpaa kyllä lattiapaikkakin, jos siihen vaan paistaa aurinko. Tähän ei nyt kovin hyvin paista.


Sitte mulla on uusi harrastus, nimittäin tiskaaminen. Emäntä ei siitä kyllä oikein tykkää. Se pelkää, että mä saan haavan kieleen.


Sitte tässä on vielä yksi keokoira, Hilima. Hilima on nöffi ja vanha rouva. Se ei paljoa riehkase. Saatte arvata tuosta kuvasta, kumpi on etupää ja kumpi on takapää?


perjantai 3. helmikuuta 2017

Lunta tulvillaan

Meillä on täällä Pohjolassa nyt oikea talvi. Viime yönäkin tuli lunta ihan tosissaan. Ja meidän emäntä oli sopinut sen kaverin Koon kans, että ne lähtee hakemaan saarikätköjä mereltä. Ei nyt mistään kovin laajalta ulapalta, mutta tästä Oulujoen suistosta. Ja ne on just arvaamattomia paikkoja. Kun pitäis tietää, missä on kova virtaus ja missä ei.

Ja viime yönä tuli sitten sitä lunta. Ei auttavia jalanjälkiä missään. Meidän talvipuvut paakkuuntui lumipalloisiksi siinä uudessa lumessa heti ja hihat lähti pois jaloista. Ja ne puvut painoi ainakin kilon. Joten emäntä otti ne puvut pois meiltä päältä. Sitten me pompittiin iloisina kuin pupujussit hangessa, joka oli meidän korkuista.


Eli tuolla me käytiin ekaksi. Ei siis kovin kaukana rannasta, mutta niin kaukana, että emäntää pelotti vähän. Vastarannalla näkyy polulla pikkuisen tummaa, eli jään päälle, lumen alle oli noussut vähän vettä.


Puoli astetta lämmintä, me mitään takkeja tarvita. 


Ekkö nää ossaa tulukita sitä sun kepsiä? Osottelet sormella ihan väärään suuntaan.


Koo on mukava. Se tietää, että pikkukoirat (ja vähän isommatkin) tarvitsevat rapsutuksia tasaisin väliajoin, myös keokätkeillessä.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tämä vuosi

Tämä vuosi on alkanut meidän osalta vähän surullisissa merkeissä Siitä varmaan johtuu emännän laiskahko plokin päivitys. Meidän mummu nimittäin kuoli. Me ei oikein ymmärretä, mitä se kuolema tarkoittaa. Mummun hajuhan oli mummulassa vielä ihan selvästi havaittavissa. Ei se ole voinut kauaksi mennä. Mutta emäntä sanoi, että ei se tule sinne enää koskaan.



Mummulla ja papalla oli paljo tavaraa. Emäntä tuskailee, että mitä sen kaiken tavaran kanssa tekisi? Paras tapa olisi kuulemma valella talo pensalla ja sytyttää tuleen. Vitsi, vitsi. Papan autotallista pitäisi kuulemma varaosamyymälää vuoden. Niinpä emäntä sanoi sen serkulle, joka on autoharrastaja, että hae kaikki mitä haluat itsellesi... Kirpputori kait me pidetään.

Mutta me? Täällä pohjolassa on ollut  aika normaali talvi. Välillä kylmää ja välillä toooosi liukasta. Joten kunnon lenkuroille on päästy aika harvoin. Nytkin on pakkasta -16°C. Huomenna olisi toiveissa päästä lenkuralle. Arvatkaa mitä varten? Etsimään lähistölle ilmestynyt uusi keokätkö!


Tuo pallo oli semmoisen Kong Wubba -lelun sisällä. Kong Wubba ei elänyt kuin kaksi päivää...