Haaste

Täällä blogimaailmassa on kiertänyt haaste, joka mekin saatiin useammalta taholta. Meidän emäntä vastaa nyt siihen haasteeseen vähän sellaiseen synteesi-tyylliin, eli vastaa vähän jokaisen haastajan kysymyksiin.

1. Koirahistoriasi (ja vähän kissoista)

Kotona meillä oli aina joku kotieläin. Aluksi kissoja. Pari Mikkiä ja pari Söpöä. Ne katosivat maalaismiljöössä aina jonnekin... Ehkä jäivät auton alle, ehkä joku peto söi.

Sitten, kun olin noin 7-vuotias, meille tuli ensimmäinen koira. Ehta seropi Retu. Se oli muuten hiihtäjälegenda Helena Takalon kotoa. Tuohon aikaan koirat saivat maaseudulla juosta talvisin vapaina ja niinpä näitä seropeja syntyi tuon tuostakin. Äitini kertoo aina juttua, että kun presidentti Kekkonen vieraili kotikunnassamme, niin kukas siellä olikaan kunnantalon portailla istua kököttänyt kuin meidän Retu. Äiti oli sitten muiden töiden ohessa saanut houkuteltua Retun autoonsa ennen Kekkosen tuloa.

Retua seurasi puhdasrotuinen suomenpystykorva Piia. Piia oli kova karkailemaan ja synnytti myös yhden seropipentueen. Piian vielä eläessä muutin pois kotoa omilleni. (Ja äitini "adoptoi" vielä naapurin kissan. Tuolla kissalla oli tapana tulla aina kotiini jä äiti syötti sille mm. katkarapuja. Kerran isä sitten otti kissan auton kyytiin ja ajelutti sitä ympäri kylää ja vei oikeaan kotiinsa. Mutta kissa oli meillä kotona ennemmin kuin isä autoineen. Joten vanhempani sopivat naapurin kanssa, että kissa saa muuttaa meille.)

Minulla taas nuoruus oli eletty ja elämä asettui uomiinsa. Kun lapset kasvoivat hankittiin perheeseemme Cavalier King Charlesin spanieli Vallu. Ostin sen sinisilmäisenä ja tietämättömänä pentutehtailijalta. Mutta Vallu sai elää kanssamme liki 14 onnellista vuotta.

Ja kun Vallu kuoli, ei mennyt kuin vuosi, niin perheeseen tuli Elvis. Ja sitten Hugo.

2. Mietitkö koiraa ottaessasi muita rotuvaihtoehtoja vai oliko valinta selvä? Miksi päädyit tähän rotuun?

Tämä onkin vaikea kysymys. En kyllä yhtään muista. Varmaankin siihen vaikutti ehkä Koiramme-lehdessä ollut artikkeli. Ja olihan lueskellut näitä koirablogeja jo pitkään. Bostoninterrieri Onni päivitti silloin ahkerasti blogiaan. Toinen vaihtoehto oli ranskanbuldoggi. Koska asumme kerrostalossa, koira ei saa olla kovin iso. Koira ei myöskään saa olla haukkuherkkä. Minua miellytti lukemani artikkelit koiran luonteesta. Ja sitten se vaan tapahtui. Soitin eräälle Pohjois-Suomalaiselle kasvattajalle ja siitähän ei mennyt kuin muutama kuukausi, niin Elvis tuli perheeseen. Kasvattaja suosi nimenomaan Pohjois-Suomen asukkaita. Ja varmaankin tällainen vanhempi pariskunta vaikutti aika järkevältä ja luotettavalta valinnalta. Ja vuoden kuluttuahan rodusta tuli vähän POP, kun presidenttiparikin hankki samanrotuisen koiran.

3. Mitä harrastatte koirien kanssa yhdessä?

Me harrastamme koirien kanssa tavallista kotielämää. Koirat ovat osa arkea ja juhlaa. Jos nyt joku harrastus pitää mainita, niin tietenkin geokätkeily. Siinä myös koirat pääsevät haistelemaan uusia maisemia ja saavat mukavasti ulkoilua. Jos kätköt ovat rauhallisilla seuduilla, koirat voi päästää myös vapaaksi, ne eivät karkaa näköpiiristä. Elvis on löytänyt kaksi kätköä! Varmaan niihin jää tuoksuja muista kätköilijöistä. Ensimmäinen oli "kivi", jonka Elvis keikautti ylösalaisin ja toinen pieni kanto, josta päällysosa piti kääntää sivulle.

4. Millainen on päiväohjelma arkena tai vapaapäivinä?

Arki alkaa aina klo 5.50. Isäntä vie koirat aamulenkille. Sen jälkeen ruoka. Jos jommalla kummalla on myöhäisempi töihin meno, niin toinen pikkulenkura tehdään vielä klo 9.00. Pikkulenkura töiden jälkeen, isompi lenkura ennen iltaruokaa ja sitten vielä pikkuinen iltalenkura. Eli yleensä ainakin pistäydytään ulkona viisi kertaa päivässä. Ja tuohon ohjelman väliin sitten kaikki muu. Vapaapäivät eivät paljoa tuosta poikkea, paitsi jos ollaan mökillä. Siellä koirat ovat pihalla melkein koko päivän.

5. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus?

Kukaan ei meidän suvusta metsästä, ei isoisätkään. Minä tosin hyväksyn hirvenmetsästyksen, mutta en missään muodossa haluaisi osallistua siihen. Näyttelyssä olen sen verran Elvistä käyttänyt, että sain jonkinlaisen tuomarin mielipiteen, vaikka ei sillä sinänsä ole mitään väliä. Minä vierastan tuota koiranäyttelyden maailmaa ja vähän hämmästelenkin. Naurettavinta ovat ohjeet, "miten pukeutua, kun esittelet koiraa"... Facebookissa on oma ryhmä "Myydään koiranäyttelyasuja". Hugon vuoro on käydä näyttelyssä ensi kesänä, mutta kun ei mitään suuria odota, niin ei petykään.

Ja tottakai vaellus. Hyvin jaksettiin Levikin valloittaa viime kesänä.

6. Oletko pelännyt joskus koiraa ja missä tilanteessa.

Vallun aikana asuimme omakotialueella, jossa yhden talon pihalla oli VALTAVA bernhardilainen. Aina kun lenkitin Vallua tuon talo ohi, tuo koira hyökkäsi aitaa vasten ja aita kallistui uhkaavasti. Mietin, että jonain päivänä tuo aita romahtaa ja me olemme mennyttä. Vaihdoin lenkkireittiä. Tuon bernhardilaisen pääkin oli isompi kuin  Vallu kokonaisuudessaan.

7. Mikä on rodun parhaita puolia? Entä huonoja?

Parhaita puolia ovat kaikki. Niin ystävällisiä iloisia ja ihmisrakkaita. Huonoja  löytyy yksi. Aika "kovapäisiä".

8. Mitkä ovat koiranomistajan parhaat hetket?

Parasta on yhdessäolo ja seura. Kun aamupala on viikonloppuna syöty ja koko porukka vetäytyy vielä pikku tupsluureille koirien lämmittäessä jalkopäätä. Tuo muka ymmärtäväinen katse ja mukanaeläminen. Kun pötkötän sängyssä, Hugolla on tapana tulla rintakehäni päälle ja työntää päänsä aivan minun kasvoihin kiinni ja tuijottaa minua silmiin... Elvis seuraa tilannetta ja tulee samoin liki.

9. Mitkä ovat koiranomistajan ei-niin-mukavat hetket

Kun tulen töistä kotiin ja matot on rullattu, tyynyt revitty ja eteiseen unohtuneet kengät tuhottu. Kun lempidivaanin kulma on syöty... 

10. Mitä harrastaisit koiriesi kanssa jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä?

Muuttaisimme kesäksi jonnekin Lappiin ja vaeltelisimme päivät pitkät, leiriytyisimme laavulle ja miettisimme, että mitähän taas huomenna tehtäisiin. Talveksi muuttaisimme Alicanteen ja vaeltelisimme päivät pitkät ja miettisimme, että mitähän taas huomenna tehtäisiin.