sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Salaperäinen hiippailija

Mähän oon kertonut, että meidän mökillä on ihan ihmeellisiä jälkiä.




Eli tuommoisia makuujälkiä ja ihmeellisiä polkuja. Ensi keväänä mun isäntäväki aikoo asentaa siihen mökin kulmalle riistakameran. 

Nyt me sitte oltiin viimeistä kertaa tälle vuodelle yötä mökillä. Ja kun me mentiin sinne, niin mitä löytyikään parkkipaikalta! Semmoinen isohko kakka. Joo, kakka. Siitä me ei nyt sentään otettu kuvaa, mutta mun mun emäntä kuvaili sitä "isohkon miehen löysäksi läjäksi". Ja mun iltahan meni ihan levottomaksi. Mä ravasin eestaas. Ulos ja heti sisään. Kunnes sitten illalla isäntä lähti vielä mun kans taskulamppulenkille, että mä vähän rauhoittuisin. Ja mä olisin halunnnut jatkaa sitä väijyntää ja nuuskuttelua pimeässä. Mua piti oikein houkutella sisälle.

Nyt emäntä on kuuklaillu eri eläinten jätöksiä. Se sanoo tuntevansa takuuvarmasti karhun ja hirven jätökset. Mitä jää vielä jäljelle? Susi, ilves ja kettu... Meidän pitää kuulemma käydä vielä tyhjentämässä ihmisten "eloperäisten jätteiden" keräilyastia. Jospa silloin olisi lunta maassa, niin emäntäkin näkisi ehkä tassunjälkiä ja tunnistaisi tuon salaperäisen hiippailijan.


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se se varmasti on, möökö. Mutta ens keväänä pistetään se riistakamera hommiin, niin saadaan siitäkin möököstä kuva!

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!