keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kotialbumien kätköistä

Mähän oon melkoisen uusi plokkaaja ja mun emännän koneelle on kertynyt valtavasti kuvia. Tässä vähän kuvia mun ja meidän perheen menneisyydestä.



Tässä on mun edeltäjäni Vallu. Se oli kuulemma kavaljeeri sanan varsinaisessa merkityksessä. Vallu eli liki 14 vuoden ikäiseksi. Harmi, kun tuo yksi maailman lempeimmistä koiraroduista on mennyt jalostuksen myötä pilalle. Vallullakin oli sydänvika. Seuraavana päivänä kun Vallu kuoli, mun isäntä ja emäntä varasivat itselleen ulkomaanmatkan. Kun ei ollut sitä koiran hoitoa huolehdittavana...

Mutta sitä matkaa ootellessa niille iski hirmuinen koirakuume ja ennen kuin koko matkaa oli tehty, mut pistettiin tilaukseen! Ja sitten kun ne tuli siltä matkalta, emännän kännykkään tuli tieto, että mä olin syntynyt!



Tuossa mä tillotan mun sisarusten kanssa. Meitähän syntyi seitsemän. Se on paljon. Valitettavasti kaksi mun sisarusta ei jaksanut elää...




Mä olin jo pienestä pitäen tosi rohkea. Halusin heti tutkimaan maailmaa.




Ja isäntä on aina ollut mun puolella. Emäntä yritti aluksi pitää jotain jöötä. Mutta sitte sekin luovutti. Tässä mä oon päässy aamupäiväpäikkäreille mökkisänkyyn. Melkoisen hyvät oltavat mulla on...

2 kommenttia:

  1. Voi kuoma, ku oot ollu pikkanen. Joo, meijän miästen kannattaa pitää yhtä, aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enks ollukki pieni. Melkein Floora-rasiaan oisin mahtunut nukkumaan. Mutta nyt mä siis oon jo yli 8 kg. Joo, emännän mielestä homma alkoi mennä heti pieleen, kun se joutu käymään Helsinkissä työkeikoilla ja isäntä otti sitte mut petikaverikseen, kun mä muka olin niin säälittävä. Mä mitään säälittävä ollu, tiesin vain miten toimia!

      Poista

Komentteja on aina mukava saada!