torstai 1. helmikuuta 2018

Treffeillä

Meillä oli tänään mahti päivä! Me päästiin treffeille meidän plokikamu Neron kanssa. Nero on matkalla kohti Rovaniemeä ja pit stoppi sattui sopivati tähän Ouluun.



Paitsi mehän olitiin myöhästyä noilta treffeiltä emännän takia. Koska kamerahan piti ilman muuta ottaa mukaan, niin emäntä huomasi, että siitä oli akku loppunut. Oli kuulemma ihan vahingossa jättänyt kameran on-asentoon... (ei ollut ensimmäinen kerta). Onneksi oli vara-akku ladattuna. Emäntä aikoi samantien pistää akun lataukseen, mutta se ei löytänyt laturia mistään. Ei hyllyltä, ei kaapista, ei laatikosta... ja sitten pitikin kiirehtiä treffeille.



Nero ei ollut yhtään semmoinen leuhka stadilaispoika, niinku ois voinut olettaa. Nero oli erittäin kiltti, lempeä ja pitkäpinnainen. Ai niin, Nero asuu Vantaalla, mutta kyllä se oululaisille on sitä tsadia... eiku stadia.

Harmi, kun sattui tähän mennessä yksi talven kylmimmistä päivistä. Mehän ollaan jotenkuten kylmyyteen totuttu, mutta Nero taisi olla vähän ihmeissään. Yhdessä käveltiin hienosti pikku lenkura ja vähän nuuskuteltiin toisiamme. Neroa kuulemma jänskätti niin paljon, että se ei edes hokannut pissata. Ei muuten mekään...


Mutta oli kiva tavata! Toivottavasti tavataan vaikka kesällä vähän lämpimimmissä tunnelmissa.

Se laturi? Se löytyi siitä pussukasta, missä on kaikki muutkin laturit...

torstai 11. tammikuuta 2018

Talven turinoita

Hei taas kaikille!

Hugo ja Vito: Me oltiin joulun jälkeen kymmenen päivää putkassa. No, vitsi vitsi. Ei se ollut mikään putka, vaan koirahoitola vierashuone Kempeleessä. Koirahoitolan isäntä Simo tekee tosi ansiokasta työtä mm. löytökissojen kanssa. Tämä koirahoitola on niin arvostettu, että paikka sinne pitää varata varmaan puoli vuotta ennen tarvetta.

Vito: Mä oon nykyisin merkkaaja numero yksi. Kahdesti oon saanut osuman suoraan emännän nilkkuriin. Arvaa, tykkäskö se? No, ei... kassit lähtee... Muutenhan mä oon koira numero yksi söpöysjärjestyksessä. Jouluna opin nostamaan jalkaa 🙂. Mutta kuulemma merkkaan ihan liikaa, niinku sisätiloissa...


Hugo: Tuo Vito on ihan kiva kaveri. Ja onneksi kaikki tuhmuus menee sen piikkiin, kih, hih. 

Meillä on ollut semmoista pikkupakkasta, joten aina on puettu, kun mennään ulos. Se on tympeää, joten mä päätin, että en auta ku puetaan ja mennään ulos.


maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulu

Hugo: Se on taas joulun aikaa. Meidän emäntä ei oo mikään joulu-ihminen, mutta kyllähän se aina jotain jouluksi tekee. Niinku joulusiivous (viime vuonna oli jouluimurointi). Tänä vuonna oli pakko viedä kaikki matot pesulaan, koska... Vito... no on kait siinä osansa mullakin. Ja joulun jälkeen musta tulee konsulentti, niin on porukat päättäneet. Ne ei kuulemma jaksa jatkuvasti siivota meidän kus... eiku pissoja. Vitosta tulee konsulentti sitte kesällä. Joten siivouksen aikana meillä ei ollut mitään muuta pehmeää pyllyn alle ku vaivainen kylppärin matto.


Vito: Sitte emäntä keksi muka jotain kamalan hassua. Anna meidän kaikki kestää... Voiko tästä valittaa eläinsuojelulautakunnalle? Joutua nyt naurunalaiseksi ihan vastoin omaa tahtoaan.



Hugo ja Vito: Aatto tuli ja meillä oli kamalasti porukkaa. Mehän haukuttiin ja riehuttiin aluksi ihan mahottomasti. Onneksi porukan nuorin, Touko 6kk, ei pelännyt meitä yhtään. Me nuoltiin sen varpaat ja korvat.

Sitte painittiin ja vedettiin lahjaksi saatua possua ja sammakkoa. Ne on muuten harvinaisen kestävää laatua, ovat vielä ehjinä.



Meidän emännällä on tuommoinen tonttuperhe. Niillä me ei saada leikkiä.


Hyvää loppujoulua ja uutta vuotta meidän kaikille kamuille!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Virtuaalikätköilemässä

Hugo ja Vito: Vito pääsi tänään ensimmäistä kertaa kaupungille. Ja syynä oli tietenkin, mikäs muu kuin keokätköily 😊. Tänne Ouluun on ilmestynyt uusi kätkö, välillä jo poistunut kätkötyyppi, virtuaalikätkö. Niitä saa nyt taas tehdä, mutta maailmanlaajuisesti vain 4000. Joten Oulu on kyllä aika hyvin edustettuna.

Virtuaalikätkön tarkoitus on vain esitellä joku paikka tai asia. Täällä Oulussa aiheena olivat oululaisesta historiasta kertovat patsaat. Käynti siellä pitää todistaa valokuvin. Ja me oltiin emännän todisteita!

Ekaksi mentiin Toripolliisi-patsaalle. Toripollisilla on on ihka oikea esikuva muinoin torilla järjestystä valvoneesta polliisista. Patsas on Kaarlo Mikkosen tekemä ja se paljastettiin vuonna 1987. 


Meitä nyt ei paljoa näy ja emännän kaverista Koostakin vain hiukset. Oululaiset vastustaa kaikkea uutta ja muutosta entiseen. Tämä patsas aiotaan siirtää torin toiselle laidalle. Ja sehän ei oululaisille käy! Yksi peruste oli mm. että valokuvien ottaminen ilta-auringon vastavaloon on hankalaa. Hmm...

Sitte me siirryttiin Tiernapoika-patsaan luo. Tämä patsas on Sanna Koiviston tekemä vuonna 2014. Herodeksen miekka on jo kertaalleen mennyt poikki, kun joku humalapäissään sai sen katkaistua.


Herodeksen miekka kesti kuitenkin meidän vetovoiman. Ja kuulkaas, tämä patsas siirrettin tähän Isokadulle viime vuonna Kirkkokadun päästä. Osa oululaisista ei ole vieläkään toipunut patsaan siirrosta. Kamalaa...

Viimeisenä kohteena oli niin ikään Sanna Koiviston teos Ajan kulku vuodelta 2005. Siinä on monta pienoisveistosta alkaen Ruotsin kuningas Kaale IX:sta, joka perusti Oulun kaupungin. Patsaan hahmot kuvaavat eri hahmojen kautta Oulun kehitystä. Me ollaan kiinni kännykkäpisnesmiehessä.


Muurin päässä istuu pieni Martti-poika, joka on melko usein puettu ihmisten toimesta. Nyt Martilla ei näyttänyt olevan edes pipoa päässä. Mutta olihan mukava kaupunkikierros. Vitokin osasi käyttäytyä ihan hyvin. Rapsujakin saatiin vastaantulijoilta.

Sitte mentiin vielä yhdelle kätkölle, metsänreunaan.


Vito: Mä oon kasvanut hirmuisesti, ihan kohta oon Hugon kokoinen 😊.