sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kesän maku

Hugo: Nyt on vasta toukokuun puoliväli, mutta kylläpä on ollut lämmintä. Me aloitettiin meidän mökkikausi viikonloppuna. Mulla oli siellä yksi ainoa harrastus: sammakoiden metsästys.


Mä jaksoin seistä ja vaania niitä sammakoita tuossa rantavedessä monta tuntia. Välillä emäntä pakotti mut lämmittelemään, mutta enhän mä kauan malttanut olla pois rannalta.


Mä opin pian oikean tekniikan. Kun rantavedessä seisoo ihan hiljaa, niin ne sammakot tulee pikkuhiljaa siihen rannalle. Sitten niitä voi räpsiä tassulla. Ja sitten ne lähtee lipettiin. Mä huomasin myös, että se hassu ääni, kurnutus, tulee niistä sammakoista. Ja missä kurnutus kuului, siellä oli sammakko. Eiku ääntä kohti. Uimaan mä en vielä tohtinut.

Vito: Mä olin ekaa kertaa mökillä yötä. Ensin me juostiin Hugon kanssa mökin ympäri kilpaa. Sitte Hugo keksi ne sammakot.


Aluksi mäkin yritin pyydystää niitä, mutta minusta tosi tylsää hommaa. Niinpä nakertelin oksan kappaleita Elviksen haudan äärellä...


levähtelin aurinkotuolin alla...


ja mikä parasta: karkasin 😊. No en mä nyt ihan silleesti karannut, mutta menin tosi kauas rantaa pitkin. Tulin kyllä takasin, kun mua huudeltiin, mutta en ihan heti. Sitte kun isäntäväki meni saunaan, mut teljettiin mökkiin sisälle. Kuulemma turvallisuussyistä. 

Hugo: Joten illalla oltiin ihan kanttuvei, etenkin minä... Ja sohva on vanha tuttu sininen 😉.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Nenän valkaisu

Hugo: Näin Wapun jälkeen on kuulemma hyvä valkaista nenä. Mulla se tapahtui pureksimalla tosi ahnaasti semmoista valkoista puruluuta. Samalla valkeni myös emännän divaanin kangas.  No, onneksi tuo valkeus ei ollut kovin tiukassa.


Meillähän oli ennen nukkumapaikkana emännän työhuoneen vuodesohva. Mutta emännän mielestä koko sohva oli susi. Kangas nyppyyntyi heti ja se suorastaan imi meidän karvoja. Varsinkin kun siinä hinkkasi selkää, niin se sohva oikein rätisi.


(Emäntä retusoi kuvaa, että pahimmat nypyt ei näy 🙂)

Vito: Joten nyt meillä on siellä nukkumapaikkana ihan oikea joustinpatjasänky! Päiväpeittoon ei tartu karvat ja se on helppo puistella ja pestä. Mutta... Sinne asettui lepäämään myös emännän lussahtanut Wappu-pallo. Musta se on aika pelottava...



Ja kuulkaas, se on niin että jos sitä lounasta ei ala tulla heti, niin minä...minä hyppään tulolilta pois 🙂.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihana kevät!

No nyt se kevät sitten tuli, kertaheitolla. Vaikka onhan meillä vielä lunta, mutta tänäänkin oli lämmintä jo +14°C. Paitti me ei olla kamalasti päästy ulos porhaltamaan, koska a) rapakko, b) emännän noro-virus...

Hugo: Yksi kevään ja kesän varmoja merkkejä on parvekkeen avaaminen. Vitohan ei ole moisesta asiasta kuullutkaan. Mulle ja Elviksellehän se oli kans semmoinen "salahuone", joka paljastuu yht´äkkiä. Ai että sen lämpöisellä matolla on mahti ottaa päikkärit! Sinne kuuluu myös tosi hyvin kaikki äänet kadulta, niinku muut koirat (jos ne haukkuu) ja me vastataan niille yhtä äänekkäästi. 


Vito: Me käytiin myös Levillä. Se oli mun eka Lapin reissu. Hirmeen pitkästi ajettiin, mutta onneksi pysähdyttiin riittävästi, kiitos emännän keokätköjen. 


Levillä meistä ei tullut otettua kunnon kuvia, mutta tässä emännän muita kuvia: mutkamäki, ropo aitauksessa, tapettu ropo ja se tärkein, emännän ensimmäinen 5/5 keokätkö. Relaatio Kittlhän. Siitä vaan mentiin Ounasjoen yli saareen kätkölle. Kyllä nuo Lapin maisemat on hienoja. Vaikka kyllä meidän porukat tykkää vielä enempi ihan pohjoisen Lapin maisemista. Nuo nyt ei paljoa Oulusta poikkea.

Hugo ja Vito: Emäntä on ollut sängyn pohjalla siis liki viikon. Meitä se ei sen kummemin haitannut, saatinpahan hoitaa sitä ja olla sen lämmittiminä peiton alla. Meillä oli siis koko päivän koko talo käytössä. Ja aina kerran päivässä me vedettiin bostoni-parkouria ympäri taloa. Tänään emäntä huomasi jotain...


Meillä on tuommoinen yli 100 vuotta vanha arkku. Niinku sivupöytänä. Sen on tehnyt emännän pappa. (Siinä on myös semmoinen ovela lukko systeemi, että menee tovi, ennen kuin sen saa auki). Ja kukaan ei ole pyyhkinyt siitä pölyjä yli viikkoon. Ja siinä koristeena pari ei-ihan-halpaa-lintua. Ja nyt siinä on myös meidän tassunjäljet. TÄTÄ PÖYTÄÄ EI SAA KÄYTTÄÄ BOSTONI-PARKOURIIN...! Onneksi linnut ovat vahingoittumattomia.

Aurinkoista viikkoa kaikille kamuille!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Möksällä

No niin, tänään tehtiin sitten perinteinen mökin talvireissu. Lunta siellä oli ihan mahdottomasti. Matot lumiharjattiin, grillattiin makkaraa ja otettiin arskaa. Viton villapuku tippui jo alkumetreillä... Ja tämä oli oikeastaan Viton ensimmäinen mökkireissu. Syksyllä piipahdettin vain hetki. Hyvin Vito pysyi reviirillä. Mutta autoon piti houkutella makkaralla...


Hugo ja Vito: Lämmintä oli noin +1°C. Isäntäväellä oli lumikengät, joilla ne tallasi tuommoisen polun. Mitä se isäntä viivyttelee sen makkarakorin kanssa? No, pitäähän kuulumiset vaihtaa mökkinaapurin Pertin kanssa. (Pertti oli vähän pähee, sillä oli uus moottrikelkka...)


Me osataan lumiuida! Sieltähän se isäntä tulee makkara-korin kanssa. Jee!


Tosi paljon oksia silputtavaksi...


Hanki kantaa mua, Vitoa, ei muita...


Kotona uni maittaa. Huomenna Leville. Geokätköilemään.